Qvidjan pelloilla pyritään hiiltä sitovaan, biologiseen viljelyyn, jossa tuotantopanokset ovat mahdollisimman pitkälle uusiutuvia ja torjunta-aineiden käyttö on minimoitu. Viljely aloitetaan laittamalla kaikki pellot nurmelle, jotta maan rakenne saadaan kuntoon. Nurmi käytetään eläinten rehuksi ja biokaasun raaka-aineeksi.

Hiilensidonta ei onnistu keinolannoitteilla ja torjunta-aineilla. Silloin biologia maan alla ei toimi niin kuin pitäisi vaan hiili karkaa.

Vähitellen siirrytään viljelykiertoon, jossa kotoperäisillä lajeilla ja typensitojakasveilla on tärkeä osa. Kasvinvuorotuksessa ominaisuuksiltaan erilaisia kasveja viljellään jatkuvasti vuorotellen peltolohkolla. Siinä käytetään hyväksi typensitojakasveja, parannetaan maan rakennetta, pidetään oheiskasvit – joita ennen kutsuttiin rikkaruohoiksi – kurissa ja pyritään säilyttämään maa kasvipeitteisenä. Maan kyntämistä yritetään välttää mahdollisimman paljon: se vapauttaa hiiltä maaperästä ilmakehään ja vähentää kasvien kykyä sitoa hiiltä.