Hiili kiertää eri muodoissaan maaperän, vesistöjen ja ilmakehän välillä. Tällä hetkellä liian suuri osa hiilestä on kaasuna ilmakehässä, ja suuret, jatkuvasti kasvavat hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin maapallon lämpötilan nostaja.

Pelkkä päästöjen vähentäminen ei riitä torjumaan ilmastonmuutosta, vaan lisäksi on sidottava hiiltä takaisin maaperään.

Hiilen palauttaminen maahan on ainoa tunnettu keino kääntää ilmastonmuutos. Hiilensidontaa tarvitaan kyllä muuhunkin: ruokaturvaan, ravinnepitoiseen ruokaan ja maaperän kykyyn sitoa kosteutta. Ilmastonmuutoksen kääntämisessä ja hiilensidonnassa viljelijä ei ole ongelma, vaan ratkaisu.

Hiilen palaut­ta­minen maahan on ainoa tunnettu keino kääntää ilmas­ton­muutos.

Kun kasvit yhteyttävät, ne ottavat ilmasta hiilidioksidia ja pilkkovat sen hiiliyhdisteiksi ja hapeksi. Hapen kasvit vapauttavat ilmakehään ja hiiliyhdisteistä ne käyttävät osan omaan kasvuunsa ja osan ne kuljettavat juuriensa kautta maaperään. 

Yksinkertaistaen voi todeta, että jos maaperä on kunnossa, hiili varastoituu sinne pysyvästi ja jää kasvien, mikrobien ja sienirihmaston rakennusaineeksi. Mikrobit ja rihmastot vapauttavat maaperästä ravinteita kasvien käyttöön.

Hiilensidonnassa hiilidioksidi siis poistuu ilmasta ja varastoituu maaperään. Pysyvä hiilensidonta tapahtuu maan alla juurien, sienien ja mikrobien yhteistoimintana.

Lue lisää:
• Dr. Christine Jonesin ”SOS: Save our Soils” -haastattelu Acres USA -lehdestä
• hiilensidonnasta ilmastonmuutoksen hillitsijänä

Hiiltäsitovaa laidunnusta

Qvidjassa naudat ja hevoset tulevat laiduntamaan nopeutetussa laidunkierrossa. Siinä suurehko lauma syö lyhyen aikaa tietyllä laidunlohkolla ennen kuin vaihtaa seuraavaan paikkaan. Näin eläin saa aina hyvää rehua syödäkseen ja lohko ehtii uusiutua ennen seuraavaa syöttökertaa. Lauma vaihtaa laidunlohkoa noin kymmenen päivän välein.

Globaalisti tulokset ovat olleet mielenkiintoisia  laidunnuksen vaikutuksesta hiilensidontaan. Oikein mitoitettu märehtijöiden määrä nurmella voi parantaa maaperän toimintaa. Lisäksi on viitteitä, että maaperän mikrobit pystyisivät eliminoimaan nautojen metaanipäästöjä käyttämällä metaania ruoakseen.

Lue lisää:
• märehtijöistä, metaanista ja hiilensidonnasta

Hiilensidontaa pelloilla

Qvidjan 140 hehtaarin peltoalalla hiiltä sidotaan peltometsäviljelyn, viljelykierron ja kasvinvuorotuksen avulla.

Peltometsäviljelyssä viljelykasvien lomaan istutetaan puita ja pensaita. Se on tehokas keino parantaa maaperän sieni-bakteerisuhdetta. Tämä suhde on olennainen osa biologista aktiivisuutta. Se on keskeinen myös hiilensidonnalle.

Peltometsäviljelyssä yhdistetään siis järjestelmällisesti puunkasvatus ruoan ja raaka-aineiden tuottamiseen ja luonnon monimuotoisuuden edellytysten ylläpitämiseen. Tarkoituksena on tutkia sellaisia puu-, laidun- ja viljely-yhdistelmiä, joilla nämä tavoitteet voidaan maksimoida. Qvidjan peltometsäviljelylohkoilla mietitään esimerkiksi sellaisia yhdistelmiä, joilla oman tilan bioenergian tuottamiseen saadaan puuhaketta.

Kasvinvuorotuksessa ominaisuuksiltaan erilaisia kasveja viljellään jatkuvasti vuorotellen peltolohkolla. Sen perustehtävä on maan kasvukunnon säilyttäminen. Tämän lisäksi kasvinvuorotuksella pyritään muun muassa ehkäisemään kasvitautien ja tuholaisten lisääntymistä, lisäämään maan humuspitoisuutta, hyödyntämään biologista typensidontaa ja helpottamaan oheiskasvien hallintaa.

Viljelykierto tarkoittaa peltolohkoille määrätylle ajalle tehtyä suunnitelmaa kasvinvuorotuksen toteuttamisesta. Viljelykierrossa samaa kasvilajia viljellään korkeintaan kahtena vuonna peräkkäin ja enintään kahtena vuonna viisivuotisjakson aikana. Taudinarkoja kasveja ja niiden kanssa samaan heimoon kuuluvia kasveja viljellään korkeintaan kerran viljelykierron aikana samassa paikassa.

Viljelykierto määrää sen, mille tasolle maan kasvukunto asettuu.

Viljelykierron tavoitteet ovat siis
• välttää maan väsyminen
• vähentää kasvinsuojeluongelmia
• välttää tuholaisten pesiytyminen
• vähentää oheiskasveja
• käyttää maan ravinnevarantoja tasapainoisesti

Lue lisää:
• maaperän sieni-bakteerisuhteesta Pohjoinen permakulttuuri -blogista
• glomaliinista Swansea Biocharin kotisivuilta ja Small things considered -blogista
• hiilensidonnasta pelloilla MEF:in avulla

Metsien jatkuva kasvatus sitoo hiiltä

Qvidjan tilalta löytyy metsää 650 hehtaaria. Sitä siirrytään hoitamaan jatkuvan kasvatuksen periaatteella, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta.

Jatkuva kasvatus on jaksollisen metsänkasvatuksen vastakohta: siinä metsän annetaan kasvaa niin, että avohakkuiden sijaan puusto kasvaa ja uudistuu jatkuvasti. Metsää hakataan yläharvennusperiaatteella, eli koko puuston sijaan vain suurimmat, taloudellisesti kypsät rungot hakataan. Pienemmät taimet tai puut jätetään metsään kasvamaan.

Tämä on taloudellisin hakkuutapa. Hakkuutulo on korkeampi kuin alaharvennuksessa, jossa metsästä hakataan lähinnä taloudellisesti arvottomampaa kuitupuuta. Yläharvennuksilla korjataan metsästä arvokkaat tukkipuut talteen ja annetaan tilaa jäljelle jääville rungoille ja uusien taimien kasvulle. Metsä tuottaa tasaisesti ja metsään sidotun pääoman tuotto pysyy korkealla tasolla. Taloudelliset riskit pienenevät, koska investointeja maan muokkaukseen, taimiin, istutuksiin ja taimikon hoitoon ei tarvita.

Jatkuvan kasvatuksen periaatteella kasvavassa metsässä maaperän kyky sitoa hiiltä maaperäänon korkeampi kuin jaksollisessa kasvatuksessa, koska metsän ja maan hiilivarasto on suurempi. Metsässä säilyy erikokoisia ja -ikäisiä puita, jolloin metsän ekosysteemi pysyy monimuotoisempana kuin viljelymetsässä. Se jopa näyttää silmään aivan toisenlaiselta kuin tasarakenteinen metsä: myös metsän maisema-arvo kohenee. Riistan elinolot paranevat ja ilman avohakkuita ja maanmuokkauksia metsästä löytää myös sieniä ja marjoja.

Mitä monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne palvelevat metsän kaikkia erilaisia käyttötapoja.

Lue lisää:
• metsien hiilinieluista